sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Teemataide, Maisema 4/6

Surunauhan neljäs osa. Tämä oli vaikea kuvittaa. Tarinassa on niin monia elementtejä, ja musta yö. Musta paperi olisi varmaan kuvannut parhaiten tarinaa. Tähän jouduin vähän askartelemaan, että sain kaupungin ja oman talon kuvattua samaan työhön.



MUSTAT YÖT


 
Kaupunki lähempää.


Maisema "ikkunan" ulkopuolelta.




Minun maisemakuvani ovat synkkiä, tummia, harmaita, muiden töitä katsoessani näen paljon värejä. Kuitenkin tämä tarina vaatii tämäntyyppistä kuvausta. Vielä yksi, tarinan päätöskuva, on tulossa. Viimeinen ja kuudes maisema olkoot sitten erilainen, toivottavasti.


7 kommenttia:

  1. ON lohduttavaa, että kertoja löytää tämän hetken, ei enää tuskaile menneitten ja taivaalle poksahtaneiden toiveiden kanssa tai pelkää ja sure tulevaa. On tärkeää pysähtyä tähän päivään, kääriytyä lohduttavaan peittoon ja unohtaa kaikki. Nukkua pois mennyt ja tuleva, nukkua vain olla tässä hetkessä kun herää.

    Ensimmäinen kuva kertoo myös eristäytymisestä, siitä miten haluaa olla poissa maailmasta, omassa lohdullisessa kodissaan omana itsenään.

    Vaikuttava kokonaisuus!

    VastaaPoista
  2. Eivät ne ole synkkiä, ne ovat elämää! Ja taitavasti tehtyjä, tarinan omaavia.

    VastaaPoista
  3. Kauniita ja ajatuksia herättäviä maisemia!

    VastaaPoista
  4. Turha miettiä muiden tekijöiden värejä, tärkeämpää kuvittaa omia maisemiaa, niin kuin olet tehnyt. Tämä on moniulotteinen, näen siellä myös paljon toivoa, nuo leijuvat väripallot tulevat kyllä lähemmäksi!

    VastaaPoista
  5. Hienosti olet kuvittanut tekstejäsi. Tummatkin työt ovat kauniita. Hyvin puhuttelevaa ja tunteikasta, kaunista jälkeä :-)

    VastaaPoista
  6. Hei, kenelläkään eivät ihan kaikki päivät ole iloisia väriläiskeitä. Jokaisella on tummat pilvensä taivaalla silloin tällöin. Kerrontasi on kiehtovaa.

    VastaaPoista

Kiitos käynnistäsi