torstai 5. tammikuuta 2017

Tammikuun teema, Numero, 3

Noin 20 vuotta



Linkki tarinaan: Valheellisia hetkiä






Tällä kertaa avasin kirjan nimeltään Alkoholismi, kirjoittaja Marty Mann. Koska olen edelliset tekstit valinnut vain avaamalla kirjan, toivoen kyseisen aukeaman antavan sopivan tekstin, niin tein nytkin. Kirja aukesi aukeamalta 116-117. Siellä on tällaista tarinaa, josta kirjoitan osan.

Heillä oli viime yönä ollut "sadannes" yhteenottonsa, ja sen aikana oli Dave herättänyt ja pahasti pelästyttänyt lapsetkin. He eivät tunteneet tavallisesti hiljaiseksi ja ystävälliseksi isäkseen tuota kovaäänistä, raakaa, punoittavaa ja tukka hajallaan olevaa miestä, joka oli hätistellyt heidät hereille kovasti pöyhistellen muka hellyyttä osoittaakseen. Jumalan kiitos, lapset olivat vielä niin nuoria - ja kahden ja puolen sekä viiden ikäisinä unohtaa kaiken pian. Mutta hän ei saisi sallia sen tapahtuvan enää toiste. Hän oli uhannut ottaa lapset mukaansa ja jättää miehensä. Ja tänäkin aamuna, kun mies vapisevana makasi vuoteessaan pystymättä nousemaan ja partaansa ajamaan, hän oli jälleen kerran soittanut miehensä toimipaikkaan ja kertonut vanhan tarinan miehensä kroonillisesta "vatsakivusta". Hän saattoi suorastaan nähdä epäilyksen häiveen konttoripäällikön kasvoilla tämän julkituodessa osanottonsa ja kehottaessa Marya "pitämään hyvää huolta Davesta".

6 kommenttia:

  1. Hauska haaste. Ehtisinpä mukaan tällä kertaa.
    Ihanaa alkavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  2. Lohduton, koskettava työ ja teksti.

    VastaaPoista
  3. Rankka arki. Tulee mieleem Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina-kirja, siinä samaa lohdutonta teemaa.

    VastaaPoista
  4. Moni perhe joutuu kärsimään tästä samasta ongelmasta. Ihmettelen vain niitä naisia, jotka kestävät tällaista vuodesta toiseen, jopa vuosikymmeniä.

    VastaaPoista
  5. Arkitodellisuutta monessa suomalaisessa perheessä. Voi vaimoparkaa, voi lapsiparkoja.

    VastaaPoista
  6. Tuommoinen kirja onkin hyvä idean antaja. Tämä on kyllä rankka aihe,josta usein valehdellaan itselle ja muille. Niin todellisuutta monessa perheessä.

    VastaaPoista

Kiitos käynnistäsi