Hetkiä matkaltani itseeni
Haluan kertoa tästä sarjasta nyt enemmänkin. Sen tekemisestä ja "tekniikasta".
Tämä matka on todellinen, kaikki tapahtumat joista kerron tarinoissani, on tapahtunut tosielämässä. Tietenkin kerron asioista hienostuneesti tarinankerronnan avulla. Tapahtumien aikoja en paljasta, mutta sen voi sanoa, että lähimenneisyydessä mennään. Sain itseni melko sekaisin näitä asioita pohtiessani, yrittäessäni päättää mihin suuntaan lähden.
Tekninen osuus. Jokaisen kuvan yhteyteen olen kirjoittanut oman tarinan, joka siis löytyy Linkin takaa. Viisi ensimmäistä teosta; Olen kirjoittanut sillä hetkellä eniten mieleni päällä olevasta asiasta tai tilanteesta Kultalankaa ja hopeareunoja-blogiini.
Minulla on paljon vanhoja töitä, jotka ovat harjoiltemia, keskeneräisiä tai muuten vain hylättyjä. Jokaisen tarinaan löytyi sopiva teos. Sellaisenaan en toki käyttänyt, vaan muokkasin kuvaa (en digitaalisesti), lisäsin tarinaan sopivaa materiaalia, maalasin jotain lisää tai piirtelin.
Jostain mielen sopukoista syntyi idea; otan kirjahyllystäni kirjan, avaan sen ja siltä aukeamalla tulee jotain, joka sopii sekä tarinaan että kuvaan. Ja näin kävikin joka kerta. Täysin intuitiivista toimintaa, johon uskon täydellisesti.
Eli lyhyesti sanoen, lue linkin takana oleva tarina, sen jälkeen tutustu teokseen, lopuksi lue kirjasta kopioitu pieni teksti. Nämä kolme osiota ovat Kokonaisuus. Kirjoitin tämän saman "ohjeen" teemataide-blogin kommenttiosioon, mutta kaikki eivät sitä varmaan ehkä ole lukeneet. Joten, jos et ole huomannut lukea kuvien kohdalla linkin takana olevaa tekstiä, käy uudelleen katsomassa ne. NE nimittäin ovat oleellinen osa teostani, teksti avaa lisää teoksen kuvaamaa maailmaa.
Kuudes teos. Tämä teos on alusta saakka tehty tätä varten. Aloin kokoamaan itseäni konkreettisesti. Samalla pohdin aiempia tekstejäni. Sydäntä pikkutarkasti kuvioidessani syntyi vähitellen myös tarina. Tein aamusta iltaan saakka tuota sydäntä, koko päivän. Illalla kun sydän oli valmis, oli myös tarina sen synnystä muodostunut. Kirjoitin siis tarinan, kuvasin työni ja siinä vaiheessa jo tiesin, mistä kirjasta ja mitä sieltä haluan liittää mukaan. Olen tuon kirjan lukenut varmaan kymmeniä kertoja, osaan sen lähes jo ulkoa. Ja voin rehellisesti sanoa, tätä teemaa aloittaessani olin todella rikki ja romuna. Tämän oli oikea matka itseeni ja asioihin jotka olivat painamassa mieltäni. Sydäntä piirrellessäni tunsin oikeasti eheytyväni pala palalta.
Joten, tämän kaiken paljastaessani, voitte tutustua sarjaani uusin silmin jos niin haluatte. Oikeastaan jopa toivon sitä. Olisi myös kiva saada toiseenkin blogiini kommenttia, mikäli jotain herää mielessänne kyseisistä teksteistä.
Kiitos kaikille jotka ovat olleet mukana tällä matkalla.
Tässä vielä kirjat joista pieniä osia jokaisen työn kohdalla.
(Nyt varmaan jaksan perehtyä paremmin muidenkin Numero-töihin, kun sain itselleni tämän matkan päätökseen)
Ajattelinkin jo heti alussa,ekan kuvan nähdessäni että se on matka johonkin ja nyt se selvisikin. Luin tarinasi ja voimakkaita tunteita sanoissasi, kokemaa ja syvällistä mietintää. On hienoa lukea ja nähdä että tämä matka on sinulle ollut nyt antoisa ja tarpeen, eheyttävä. Meillä jokaisella on omat matkamme ja tapamme, keinomme se kulkea. Hienoa työtä olet tehnyt ja varmasti myös raskasta saada kaikki käsiteltyä,esiin. Ja onnea papujaikamerkistä.
VastaaPoistaMatkat itseen ovat rankkoja, mutta niitä on pakko tehdä, jotta voi jatkaa matkaa itsensä ulkopuolellakin.
VastaaPoistaKun katselin tuota sydäntä tuli heti mieleen eheytyminen, ja niinhän se sitten tekstin mukaan olikin. Vaatii rohkeutta tehdä tällainen matka julkisesti, hienoa että jaoit sen kanssamme. Pääsit perille, onneksi olkoon!
VastaaPoistaLuin kaikki tarinasi ja sitten olin aivan ihmeissäni, miten valittu kirjasi ja tekstisi aina kertoi samasta. Tällaista sattuu, tiedän sen ja olen itsekin kokenut. Vaikuttavaa.
VastaaPoistaHienoa löytää sydän viimeisenä kuvana. On aina suuri työ paikata haavansa ja saada sydämensä eheytymään. Kaunis työ ja koko sarja on vaikuttava. Kiitos avautumisestasi, toivottavasti siitä on lohtua on sinullekin, samoin meille kaikille, jotka jokainen olemme myös kokeneet monenlaista.
Rankka on matkasi ollut. Märta Tikkasen Kaksi ja Vuosisadan rakkaustarina ovat upeita, lue joskus jos kiinnostaa ja jaksat. Jossain Susun kirjassa oli ajatus, en muista sanatarkasti: kun ruoho on ihanaa aidan toisella puolella eikä jaksa hypätä aidan yli, kannattaa avata portti. Valoa!
VastaaPoistaOlet tosiaan paneutunut tähän haasteeseen...onnea!
VastaaPoistaOnnea valmiista työstä.Kiitos tarinoista ja elämänkokemuksesta.
VastaaPoistaSinä olet tehnyt teemaan työt niin ajatuksella ja hienosti. Onneksi matka päättyi eheytyneeseen sydämeen, onnelliset loput ovat parasta missä tarinassa vain.
VastaaPoistaOnnittelut kollaasista.
Tunteikkaan matkan teit ja toteutit sen monipuolisesti teemaan, hienoa. pitääkin vielä lukea uudelleen uusin silmin nyt kun tämän kerroit.
VastaaPoistaOnnitelut kokonaisuudesta ja kollaasista!
Onnea kauniista kollaasista. Upeasti kuvaat todellisten tapahtumien tunneskaalaa, pala palalta.
VastaaPoistaLopussa kasaat palapelin ja koet eheytymisen, jota kauniisti kuvaa tuo suuritöinen kaunis sydän.
Upeaa että jaksoit tehdä ja tuoda meidän nähtäväksi ja koettavaksi tämän kokonaisuuden.
Kiitos matkasta ja onnittelut papukaijamerkistä <3
Kyllä onkin sulla paljon luettavaa ja kiinnostava artikkelia. Kuvat tosi hienoja ja taiteellisia, kollaasi myös. Onnittelen!
VastaaPoistaTervetuloa myös mun haastesivulle osallistumaan osoitteessa: http://taikakuvat.blogspot.fi/