Astan Askareet: Helmikuun teema, Grafiikka, 3, Metalligrafiikka

Kuivaneula on grafiikan menetelmä, jossa kaiverretaan terävällä piikillä kuva hiottuun, kiillotettuun kuparilevyyn tai harvoin sinkkilevyyn. Kaivertimen käsitteleminen edellyttää voimaa, taitoa ja kokemusta, joten se on vaikea menetelmä. Kuivaneulalla tehty laatta vaurioituu helposti jossain määrin. Siksi kuivaneulalla ei saada aikaan useita ensiluokkaisia vedoksia. Kuivaneulaa on käytetty ensisijaisesti täydentämään muita tekotapoja, ensisijaisesti etsausta. Kuivaneulakaiverrusta voidaan käyttää myös syövytettyjen levyjen korjailemiseen.[1][2]

Itse tehdessäni näitä töitä

Myös tyttäreni innostui kokeilemaan

Ikää en muista, mutta ala-asteella hän oli

Eli talon kuva on tyttäreni tekemä

Etsaus eli viivasyövytys on taidegrafiikan syväpainomenetelmä, jossa haluttu kuva syövytetään hapon avulla painolaattaan. Painolaatta, joka on tavallisesti kuparia, sinkkiä tai terästä, päällystetään ensin haponkestävällä vahamaisella pohjustusaineella. Seuraavaksi haluttu kuva piirretään pohjustusaineeseen raaputtamalla sitä pois laatan pinnasta niistä kohdista, joihin viivojen halutaan syntyvän. Tämän jälkeen laatta pohjustusaineineen upotetaan happoon. Tällöin happo pääsee tunkeutumaan pohjustusaineeseen raaputetuista urista itse painolaattaan, syövyttäen sitä ainoastaan urien kohdalta. Syövyttämisen jälkeen painolaatta puhdistetaan kokonaan pohjustusaineesta, jolloin laatassa näkyy halutun painokuvan negatiivi. Seuraavassa vaiheessa laatalle levitetään painoväri ja laatta puhdistetaan, niin että väriä jää vain hapon syövyttämiin uriin. Lopuksi levystä otetaan vedos eli sitä puristetaan painoprässissä suurella voimalla paperia vasten, jolloin paperi painuu painovärin kyllästämiin hapon syövyttämiin uriin. Kun prässi avataan, painolaatalla ollut kuva on siirtynyt paperiin.

Etsaus on alun perin kehitetty metalliseppien parissa viimeistään keskiajalla, mutta tekniikka saattaa olla tätä vanhempi. Keskiajalla etsausta käytettiin muun muassa haarniskoiden koristelemiseen. Etsauksen käytön kuvien paperille painamiseen uskotaan olevan augsburgilaisen Daniel Hopferin (n. 1470–1536) keksintö. Ensimmäinen päivätty vedos on vuodelta 1513, tekijänä Urs Graf.[1] Painokuvia oli tehty ennen etsauksen keksimistä metallikaiverruksina, mutta etsaus oli paljon helpompi tekniikka, sillä se ei edellyttänyt varsinaista metallintyöstötaitoa. Näin ollen etsaus alkoi 1500-luvulta alkaen yleistyä suuritöisemmän kaivertamisen kustannuksella. Tekniikka on kulkenut kehittyen läpi vuosisatojen ja säilynyt elinvoimaisena nykyaikaan asti. Tunnetuimpia etsauksen taitajia ovat Rembrandt ja Piranesi.

Akvatinta (ital. acqua tinta, värjätty vesi) on taidegrafiikassa käytetty syväpainomenetelmä, pintasyövytys, joka kehitettiin huippuunsa 1700-luvulla.[1]Akvatinta tehdään sirottelemalla painolaatalle hienojakoista asfaltti- tai hartsijauhetta, joka sulatetaan kiinni laatan pintaan. Vedokseen saadaan eri sävyjä syövyttämällä painolaattaa useissa vaiheissa ja peittämällä aina suojalakalla vaaleimmiksi jäävät kohdat. Akvatintan rakeinen painojälki muistuttaa hieman laveerattua piirrosta tai vesivärimaalausta.[2]

Akvatintan voi tehdä myös ilman hartsia eli vähemmän myrkyllisesti. Menetelmässä käytetään vesiliukoista Akvatinta-nestettä, joka sekoitetaan veteen. Neste voidaan sumuttaa kuparilevyn pintaan hienojakoisella suihkulla käyttäen suihkepulloa tai paineilmakompressoria ja ruiskua. Suihkutus voidaan tehdä esimerkiksi kaapissa, jossa on tuuletin, jolloin pisarat eivät leviä huoneilmaan. Työn annetaan kuivua ennen kuin siihen levitetään lakkaa tai sitä syövytetään. Työtä jatketaan samoin menetelmin kuin hartsipölyn kanssa toimiessa.

Tässä on käytetty kuivaneulaa

Etsausta ja Akvatintaa