tiistai 14. maaliskuuta 2017

Teemakuun taide, Visio/Tunteet 2


Pelko




Olen sairauteni vanki
Pelko ahdistaa
Ahdistus pelottaa
Sykkivä pelko sisimmässä
Ahdistuksen piikkejä iholla
Kylmiä sormenjälkiä
Äänetön huuto
Painajainen, joka ei lopu
Uni, josta ei herää
Jäiset sormenpäät keholla
Sydämen tykyttävä kipu
Pelko
Kaikkia ja kaikkea kohtaan
Pimeyttä
Valoa
Ääniä
Äänettomyyttä

PELKO


7 kommenttia:

  1. Runosi kosketti, koska itsellänikin on sairauksia, joiden kanssa on vain opeteltava tulemaan toimeen ja elettävä niiden kanssa.
    Piirroksesi myös sopiva runoosi!

    VastaaPoista
  2. Voimakas tunne runossasi, kuten pelko onkin ja kuva mustavalkoisena,punaista keskellä on hyvä lisä.

    VastaaPoista
  3. Pelko on jäinen koura, joka kuristaa. Juuri niin kuin vahva kuvasi.

    VastaaPoista
  4. Dramaattinen runo ja kuva! Taitavasti kuvaat pelkoa. Näin se on, se ahdistaa nurkkaan ja vaanii sieltä.

    VastaaPoista
  5. Jännä miten kukka voi näyttää niin suoraan jäätävältä pelolta, mutta niin teki heti ensi silmäyksellä. Hyvin onnistuit kuvaamaan, sanat kertoivat lisää, koskettavaa.

    VastaaPoista

Kiitos käynnistäsi